Kettuterrieri, karkea- ja sileäkarvainen

roturyhmä 3, terrierit

Kettuterrieri jalostettiin kettujen luolametsästystä varten. Valkovoittoinen turkki yleistyi, kun monet kettuterrierit sekoitettiin riistaan ja ne ammuttiin vahingossa. Vaikka koiria on ollut Englannin hovissakin, sen suosio alkoi kasvaa vasta 1930-luvulla.

Luonteeltaan kettuterrierit ovat iloisia, leikkisiä, reippaita ja uteliaita. Ne ovat myös energisiä, temperamenttisia, älykkäitä, sisukkaita, rohkeita ja periksiantamattomia. Ne kaipaavat päivittäin virikkeellistä tekemistä ja melko paljon liikuntaa. Jotkut kettuterrierit ovat hyvin dominoivia luonteeltaan, eivätkä välttämättä tule toimeen muitten koirien kanssa, mutta ihmisten kanssa ne viihtyvät ja ovat hyvin seurallisia.

Kettuterrierit vaativat hyvän peruskoulutuksen. Sosiaalistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo pentuvaiheessa. Kettuterrierit eivät yleensä haasta riitaa, mutta provosoituvat ja tulistuvat helposti, eivätkä osaa lopettaa. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan johtuen ne eivät osaa lukea toisen koiran alistumiselkeitä kovinkaan hyvin, eivätkä itsekään alistu helposti.

Kettuterrierin kanssa voi harrastaa mm. raunioita, jäljestämistä, agilityä ja tokoa.

• Sileä- ja karkeakarvaiset kettuterrierit erotettiin omiksi roduikseen 1920-luvulla

Lisätietoa rodusta: Suomen Kettuterrierit ry