Kiinanharjakoira rotutyhmä 9, kääpiö- ja seurakoirat

Kiinanharjakoirien arvellaan polveutuvan afrikkalaisesta canis africanuksesta, joita kulkeutui teelaivojen mukana Kiinaan. Ensimmäiset merkinnät karvattomista koirista löytyy Han-dynastian ajalta n. 200 eaa-220jaa. "Kiinalaisiksi koiriksi" kutsutuista koirista kehittyi oma rotunsa 1700-luvulla.

Luonteeltaan kiinanharjakoirat ovat melko omaperäisiä verrattuna muihin kääpiö- ja seurakoiriin. Ne eivät ole kovinkaan miellyttämisenhaluisia, mutta nauttivat läheisyydestä ja kiintyvät perheeseensä, ovat sosiaalisia ja iloisia. Ne ovat omapäisiä, joskin hyväntahtoisia. Ne tuntevat oman arvonsa, ovat temperamenttisia ja esiintyvät mielellään huomion keskipisteenä. Kiinanharjakoirat pitävät leikkimisestä ja leikkivät jopa yksin. Näille ketterille koirille harrastukseksi sopii mm. agility ja koirien ”estehyppely”.

Kiinanharjakoiran kouluttaminen on melko helppoa ja se sopii vaikka ensimmäiseksikin koiraksi. Pienestä koostaan huolimatta niitä ei pidä kohdella ”vauvoina”, vaan antaa niille selkeät rajat kuten isommillekin koirille. Sosiaalisuutensa vuoksi niiden totuttaminen yksinoloon jo pentuna on erittäin tärkeää.

• Karvalliset kiinanharjakoirat, eli ”puuterihuiskut”, olivat ei-toivottuja, eikä niitä käytetty jalostukseen. 1980-luvulla mielipide muuttui ja nyt ne kilpailevat samassa kehässä karvattomienn serkkujensa kanssa.

Lisätietoa rodusta: Suomen Kiinanharjakoirat ry