Labradorinnoutaja
roturyhmä 8, noutajat, ylösajavat, vesikoirat
| alkuperämaa | Kanada, Labrador (vir. Iso-Britannia) |
| rodun syntyaika | 1800-luku |
| alkup. käyttötarkoitus | metsästys- ja lintukoira |
| nyk. käyttötarkoitus | metsästys- ja lintukoira, palvelus- ja seurakoira |
| elinikä | yli 10 v |
| koko | 25-40 kg, 54-57 cm |
| koiria Suomessa | rekisteröity n. 42 000 |
Labradorinnoutajat ovat kotoisin Labradorin niemimaalta Kanadasta. Rodun kantavanhemmat toimivat kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja ja –kohoja yms. Niillä oli voimakas noutotaipumus ja paksu, vettä hylkivä turkki. 1700-luvulla näitä koiria, joita kutsuttiin myös St. Johnin koiriksi, tuotiin Britteinsaarille kalastuslaivojen mukana. 1800-luvun lopulla rotu alkoi saada lopullisen muotonsa.
Luonteeltaan labradorinnoutajat ovat ystävällisiä, kärsivällisiä, miellyttämisenhaluisia, tasapainoisia ja lapsirakkaita. Niillä on terävä äly ja niitä on useimmiten helppo kouluttaa. Hyvän koulutuksen labbis tarvitseekin: jos kouluttaja ei ole määrätietoinen, labradorinnoutaja kyllä ottaa laumanjohtajan paikan jos se sille sallitaan. Niillä on myös taipumusta suojelemiseen ja vahtimiseen. Ominaisuus on piilevä, eikä kuulu varsinaisiin rotuominaisuuksiin.
Onnellisimmillaan labradorinnoutajat ovat saadessaan touhuta isäntänsä kanssa metsällä noutamassa pienriistaa maasta tai vedestä.
- Labradorinnoutajia käytetään ihmisten apuna työssä hyvin monipuolisesti. Niitä on mm. opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapia- ja kaverikoirina, nyttemmin jopa sienikoirina.
Lisätietoa rodusta: Labradorinnoutajakerho ry
Palaa rotuvalikkoon