Koira on aggressiivinen perheen ihmisiä kohtaan
Perheenjäseniä uhkaileva, muriseva, näykkivä tai pureva koira on todella harmillinen, jopa vaarallinen asuinkumppani varsinkin jos perheessä on lapsia.
Koiran aggressiivisen käytöksen syyn selvittäminen on erittäin tärkeää, jotta ihmiset ja koira(t) voivat elää yhdessä rauhassa ja turvallisin mielin. Tällaisessa tilanteessa sekä ihmiset että koira ovat stressaantuneita ja ongelmalla on tapana pahentua ellei asialle tehdä jotain. Aggressiivisuuden syyn selvittäminen on avainasemassa tilanteen korjaamiseksi. Usein kyse on pienistä asioista joihin omistaja pystyy myös itse vaikuttamaan.
Lähtökohtaisesti normaali, terve koira joka saa elää normaalia perhe-elämää, ei ole aggressiivinen. Aina on muistettava että aggressiivinen koira ei ole itsekään onnellinen tai tyytyväinen.
Dominanssiongelma
Ennen uskottiin, että koirien aggressivinen käytös perheen ihmisiä kohtaan johtuu dominanssiongelmasta eli siitä, että koira pyrkii lauman johtajaksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, syyt ovat tukimusten mukaan aivan muualla. Niistä seuraavaksi:
Pelko ja/tai epävarmuus
Yleisin syy oman perheenjäsenen puremiseen on se, että koira pelkää tai on epävarma. Myös lievempien uhkailujen (murina tai hampaiden näyttäminen/puremisella uhkaaminen) taustalta löytyy useimmiten pelko.
Jotkut koirat voivat olla hyvin pelokkaita jo syntyjään. Pelko on alkukantainen ja hyvin syvään juurtunut tunne ja hyvin pelokasta koiraa voidaankin verrata ihmiseen, joka sairastaa psykoosisairautta. Koirien pelokkuuden ja esim. ihmisen skitsofrenian taustalla on monia samoja tekijöitä. Koiran pelot eivät siis ole mikään leikin asia, vaan niihin kannattaa suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.
Pelko voi olla myös opittua. Koira voi pelätä tiettyjä ääniä, hajuja, tietynlaisia ihmisiä tai vaikka pelkästään esim. mustia koiria. Tällaisten pelkojen taustalla on useimmiten jokin ikävä kokemus. Jos koira on joskus säikähtänyt tai tuntenut kipua, joka liittyy johonkin tiettyyn asiaan, se saattaa jättää koiralle ikuisen pelon tätä asiaa kohtaan ja sitä pelkoa voi olla mahdotonta enää korjata.
Kun koira tulee kotiin aikuisena, esim. rescue-koirat ja kodinvaihtajat, uudet omistajat eivät voi tietää mitä kaikkea koira on kokenut tai mitä se pelkää. Harmittomalta tuntuva liike, esim. sanomalehden kääräiseminen uunin sytykkeeksi, voi aiheuttaa pelkoa koirassa, jota on "koulutettu" sanomalehtirullalla hakkaamalla. Vaikka koira tulisi hyvistäkin oloista, koirasta ja sen luonteesta riippuen kodin vaihtaminen voi olla sille hyvinkin stressaavaa. Tästä aiheesta voi lukea lisää artikkelista Koiran sopeuttaminen uuteen kotiin.
Säikyttelyä tai satuttamista ei pitäisi koskaan käyttää koulutusmenetelmänä. Niistä ei ole hyötyä, päin vastoin: ne saavat koiran pelkäämään ja tuntemaan olonsa epävarmaksi jopa omistajansa ja perheensä seurassa. Tietyt eleet ja äänenpainot saattavat laukaista koirassa pelkoreaktion vaikka siihen ei juuri sillä hetkellä olisi syytäkään; koira ei voi sitä tietää, se toimii vaistojensa varassa. Pelokas ja epävarma koira voi hyökätä kenen tahansa kimppuun ilman ennakkovaroitusta. Vika ei tällöin ole koirassa, vaan ihmisessä, joka on kohdellut koiraa kaltoin.
Kipu
Myös kivun vuoksi hyökkäävä tai pureva koira saattaa toimia ilman ennakkovaroitusta.
Pikkuvaivat eivät yleensä saa koiraa käyttäytymään uhkaavasti, eikä koira helposti näytä kipuaan, koska luonnon laumoissa koiraeläimelle kivun näyttäminen merkitsee laumasta karkoittamista. Myös eri koirarotujen välillä on eroja niiden kipukynnyksessä: joillakin roduilla niiden työtehtävät edellyttävät työn jatkamista, vaikka kipua olisikin, eikä koira välitä siitä.
Useimmiten kroonisen kivun merkit ovat hyvin pieniä, mutta kun kipu pahenee tai jatkuu pitkään, koiralla saatta ruveta esiintymään poikkeavaa käytöstä, ylivilkkautta tai aggressiivisuutta.
Jos epäilet koiran aggressiivisuuden johtuvan kivusta, vie se eläinlääkäriin.
Puutteellinen sosiaalistaminen
Jos koiraa ei ole sosiaalistettu pentuaikana, sillä voi olla voimakkaita pelkoja uusia tilanteita, ihmisiä tai koiria kohtaan. Myös, jos koiraa on pidetty nuorena tai aikuisena eristyksissä ihmisistä tai toisista koirista, uudet olosuhteet voivat tehdä koirasta epävarman, pelokkaan ja pahimmassa tapauksessa myös aggressiivisen.
Pentutehtaista tulevat koirat ovat eläneet usein vailla ihmiskontakteja, samoin hyvin huonoista oloista tulevat rescue-koirat.
Omien tavaroiden, ruoan ja tilan puolustaminen
Joskus koira puolustaa omaisuuttaan, ruokaansa tai omaa paikkaansa hyvinkin vahvasti. Se saattaa murahtaa varoitukseksi, ja jos toinen ei usko varoitusta, pahimmassa tapauksessa koira puree. Tärkeistä asioista kilpaileminen ja niiden puolustaminen on koirille luonnollista, eikä se koiralaumassa ole tavatonta tai moitittavaa, luonnossa niillä on oikeus siihen.
Kesyn, ihmisten kanssa elävän koiran on opittava siihen, että siltä otetaan pois lelu, ruokakuppi tai esim. herkkupala. Tämä on välttämätöntä siksi, että joskus se on koiran oman turvallisuuden ja terveyden kannalta parempi: omistaja voi huomata lelun rikkoutuneen tai herkkupalan sisältävän jotain koiralle vahingollista. Tämä luopumisen taito ja käsky "irti" tulee opettaa koiralle jo pentuna.
Koiralla on oikeus omaan tilaan, paikkaan ja rauhalliseen lepoon. Varsinkin lapsiperheissä lapsille on opetettava se, että nukkuvaa koiraa ei saa häiritä tai että koiraa ei saa halailla ja rutistella jos se esimerkiksi rimpuilemalla ilmaisee vastentahtoisuutensa hellittelyhetkeen. Unestaan herätetty koira saattaa säikähtää ja väkisin halausotteessa pidetty koira voi tuntea itsensä ahdistetuksi ja jopa purra vaistomaisesti.
Uhmaa vai ymmärtämättömyyttä?
Monet koirat viihtyvät hyvin sohvalla tai sängyssä. Jos tämä on sallittua, koiralle on opetettava jo pentuna myös "alas"- tai "omalle paikalle" -käsky. Helpointa molempien, sekä koiran että omistajan kannalta on tietysti se, että säännöt ovat aina samat ja johdonmukaiset, mutta esim. sohvalla on kiva joskus köllötellä myös koirakaverin kanssa. Koirat oppivat kyllä, että jotkut paikat ovat niille aina sallittuja, mutta joistakin paikoista ne ajetaan aina joskus pois. Jos koira näyttää hampaitaan, murisee tai yrittää jopa purra sohvalle pyrkivää perheenjäsentä, yksi koulutusvaihe on jäänyt omistajalta väliin. Koiralla täytyy kuitenkin olla ainakin yksi paikka, josta sitä ei käsketä koskaan pois, esim. oma peti, ja jossa se tietää saavansa olla rauhassa.
Kouluttamaton, hemmoteltu?
Kouluttamattomuus tai hemmottelu eivät aiheuta aggressiivista käyttäytymistä.
Rodun valinta
Jotkut rodut ovat luonteensa vuoksi haastavampia kuin toiset. Alkukantaiset rodut, varsinkin vahvalla vahtivietillä varustetut, ovat ehkä vaikeimpia. Luonteet vaihtelevat myös yksilöittäin rodun sisällä.
Kun kasvatetaan luonteeltaan haastavia rotuja, kasvattajan tulee yrittää valita sopivat vanhemmat tuleville pennuille ja hoitaa emää ja pentuetta mahdollisimman hyvin. Omistajalla taas on erittäin suuri vastuu ja vaikutusvalta koiran luonteen kehitykseen siitä lähtien kun se kahdeksanviikkoisena erotetaan emästään ja sisaruksistaan.
Rotumääritelmän mukainen "ihanneluonne" voi olla hyvin erilainen kuin kasvattajan tai pennun ostajan ihanne. Sinänsä olisi hyvä, että rotujen luonteet säilyisivät mahdollisimman alkuperäisinä, mutta toisaalta totuus on se, että hyvin harva koira pääsee enää toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä. Tietyt ominaisuudet ovat hyviä vahti-, metsästys- tai paimenkoiralle, mutta nämä samat ominaisuudet saattavat olla hyvin ikäviä, jos koirasta halutaan lähinnä lenkkikaveria tai "sohvatyynyä".
Jos koira ei pidä muista koirista tai tappelee kaikkien kanssa, se ei ole "luonnevikainen". Luonneviaksi ei myöskään luokitella sitä, että koira ei pidä "lällyttelystä", vieraiden ihmisten kosketuksesta tai sitä, että se puolustaa itseään, reviiriään tai laumaansa.
Kun koira ei pääse toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä tai muuten toteuttamaan sille luonteenomaista käytöstä esim. erilaisten harrastusten parissa, se saattaa turhautua ja muuttua aggressiiviseksi. Rodun valintaan kannattaa siis kiinnittää huomiota ja valita sellainen rotu, jonka kanssa voi olettaa pärjäävänsä ja jolle voi tarjota sellaisen elämän, jollaista juuri tämä rotu kaipaa.
Vältä näitä aina, ja erityisesti silloin, kun koira osoittaa merkkejä aggressivisuudesta:
Tuijottaminen
Koiralle tuijottaminen on haaste. Jos koira vaikuttaa ärtyneeltä, käännä katseesi pois. Tästä koira ymmärtää, että et uhkaa sitä.
Väkisin halailu
Useimmat koirat sietävät omistajansa taholta halailua, mutta koiramaailmassa säännöt ovat erilaiset. Koirat eivät osoita kiintymystä tai hellyyttä halailemalla, päin vastoin: kun koira laittaa tassunsa toisen koiran päälle, kyse on hallinnan ja ylemmyyden näyttämisestä. Kunnioita siis koiran oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.
Huutaminen
Koiralle ihmisen huuto on vihaista haukuntaa. Huutaminen pelottaa ja ihmetyttää koiraa ja pahentaa tilannetta. Matala, rauhallinen äänensävy toimii vaikeassa tilanteessa parhaiten.
Kiusaaminen
Koiraa ei saa kiusata. Sitä ei saa jahdata, sitä ei saa vetää hännstä eikä muutenkaan satuttaa. Kiusaaminen tekee koirasta epävarman ja jopa vihaisen. Leikeissäkin koirankin pitää saada voittaa eikä sitä saa turhaan silloinkaan härnätä.
Liika yksinolo
Normaalia perhe-elämää viettävä koira ei yleensä joudu olemaan niin paljoa yksin, että se aiheuttaisi aggressiivisuutta. Ongelmia tulee silloin, kun koira viettää kaiken aikansa yksin erillisessä rakennuksessa tai koiratarhassa ilman ihmiskontaktia. Koirat ovat sosiaalisia ja ne nauttivat myös ihmisten seurasta enemmän kuin arvaammekaan. Muut koirat eivät voi korvata lauman ihmisjäseniä mikäli haluaa lemmikkinsä pysyvän ihmisystävällisenä.
Unen tai syömisen häiritseminen
Koiran pitää antaa nukkua silloin kun se haluaa, eikä sitä saa mennä herättämään turhaan. Sikeästi nukkuva tai esim. huonosti kuuleva koira voi säikähtää yllättävää herätystä - ja purra. Ruokarauha kuuluu myös koiralle, eikä sitä saa häiritä sen syödessä. Koiran pitää antaa syödä ja nukkua rauhassa.
Jos omat keinot, taito ja tiedot eivät riitä aggressiivisen käytöksen kitkemiseen koirasta, kannattaa turvautua ammattilaisen apuun. Aggressiivinen koira on riski paitsi omalle perheelle, myös kyläiljöille ja ulkona vastaantulijoille. Ammattilainen osaa arvioida tilanteen vakavuuden ja antaa neuvot jatkoa varten. Joskus, hyvin harvoin, koiralla on synnynnäinen ns. "luonnevika", jota ei voida korjata ja joissakin tapauksissa aggressiivinen koira joudutaan lopettamaan.
"Purematta paras" -blogissa on Jenna E:n hyvä ja kiinnostava bloggaus aiheesta: Vihainen cockerspanieli - aggressiivisen koiran lopetus. Kannattaa käydä lukaisemassa, jos aggressiivisen koiran lopetus on käynyt mielessä ja/tai tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
